Vesihuollon kasvihuonekaasupäästöt Suomessa ja päästövähennystoimien vaikuttavuuden arviointi
Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksessa arvioitiin Suomen vesihuollon elinkaarisia kasvihuonekaasupäästöjä nykytilassa sekä päästövähennystoimien vaikuttavuutta vuoteen 2030 mennessä. Vesihuollon kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää useilla tavoilla, mutta uusia ja vaikuttavia keinoja tarvitaan. Nykyisillä päästövähennyskeinoilla ei saavuteta hiilineutraaliustavoitetta vuoteen 2030 mennessä.
Jäteveden- ja lietteenkäsittelystä suurimmat päästöt
”Nyt tehtyjen laskelmien mukaan Suomen vesihuollon elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 0,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Se vastaa noin 1,6 % Suomen kasvihuonekaasuinventaariossa raportoiduista päästöistä”, erikoistutkija Suvi Lehtoranta Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.
Laskelmat kattoivat vesihuoltoverkostojen piirissä olevan vesihuollon. Yli puolet vesihuollon kasvihuonekaasupäästöistä muodostuu jätevedenpuhdistuksessa ja puhdistamolietteen käsittelyssä.
Kokonaiskäsitys jätevedenpuhdistuksessa, puhdistamolietteen käsittelyssä sekä viemäriverkostoissa muodostuvista typpioksiduuli- ja metaanipäästöistä ja niihin vaikuttavista tekijöistä on puutteellinen. Esimerkiksi mittaustietoa viemäriverkostojen kasvihuonekaasupäästöistä ei ole lainkaan saatavilla Pohjoismaista, missä pitkät siirtomatkat ja toisaalta viileä ilmasto ovat olennaisia tekijöitä päästöjen muodostumisen näkökulmasta.
”Potentiaalisia ja melko pieniä muutoksia vaativia päästövähennystoimia tarkasteltiin koko vesihuoltoketjun osalta, muun muassa energian- ja kemikaalinkäytön optimointia, kemikaalien korvaamista vähäpäästöisemmillä vaihtoehdoilla sekä kompostoinnin vähentämistä ja mädätyksen lisäämistä lietteenkäsittelyssä” kertoo johtava asiantuntija Vuokko Laukka Suomen ympäristökeskuksesta.
Lisäksi tarkasteltiin kahta isomman kokoluokan toimea: pintaveden korvaamista tekopohjavedellä talousveden tuotannossa sekä ravinteiden talteenottoa jätevesistä.
Tutkijat arvioivat, että tarkastelluilla päästövähennystoimilla voitaisiin vähentää vesihuollon kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä enintään 30 %. Vesihuoltolaitoksilla tehtävistä päästövähennystoimista merkittävimpiä olivat ravinteiden talteenotto ja kierrätys, kaukolämmön tuotanto jätevedestä, energiankulutuksen vähentäminen sekä kemikaalikulutuksen tarkentaminen.
Hiilineutraaliuteen on vielä pitkä matka
Vesihuollolle on asetettu tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä Vesilaitosyhdistyksen (VVY) strategiassa. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön vesitalousstrategia linjaa, että vesihuoltoa kehitetään hiilineutraaliksi ja toimintavarmaksi muuttuvassa ilmastossa.
”Nyt tehdyn tutkimuksen valossa näyttää kuitenkin selvältä, että olemassa olevilla päästövähennyskeinoilla ei päästä hiilineutraalisuustavoitteeseen” Lehtoranta toteaa. Tutkijat painottavat, että uusien päästövähennyskeinojen tunnistaminen edellyttää tutkimus- ja kehittämistyötä. Siinä myös vesihuollon toimijoilla on keskeinen rooli. Myös hiilineutraaliustavoitetta tulee tarkentaa ja sen saavuttamista tukea valtakunnallisen strategian avulla.
Uusi laskentatyökalu vesihuoltolaitoksille julkaistaan loppuseminaarissa 23.11.2023
Hankkeessa on tuotettu kaikille avoin ja ilmainen laskentatyökalu, jonka avulla vesihuoltolaitokset voivat arvioida eri toimintojen kasvihuonekaasupäästöjä. Laskuri julkaistaan hankkeen loppuwebinaarissa 23.11.2023. Ilmoittaudu webinaariin viimeistään 22.11.2023.
 |
Verkkojulkaisu: Vesihuollon kasvihuonekaasupäästöt Suomessa ja päästövähennystoimien vaikuttavuuden arviointiTekijät: Suvi Lehtoranta, Vuokko Laukka, Kiia Mölsä, Jarmo Linjama, Janne Pesu, Jyrki Laitinen Vesihuki-hankkeen rahoituksesta vastasivat ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto sekä neljä hankkeessa mukana ollutta pilottilaitosta: Joensuun Vesi, Kouvolan Vesi, Kymen Vesi sekä Tampereen Vesi. Verkkojulkaisu on luettavissa Helda-julkaisuarkistossa (pdf).
TiivistelmäVesihuollolle on asetettu kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Laitoskohtaisia vesihuollon päästötarkasteluja jätevedenpuhdistuksen ja lietteenkäsittelyn osalta on jo tehty, mutta ajantasainen käsitys koko vesihuoltosektorin kokonaispäästöistä ja päästöjen vähentämispotentiaalista valtakunnallisella tasolla on puuttunut. Tässä tutkimuksessa arvioitiin Suomen vesihuollon elinkaarisia kasvihuonekaasupäästöjä nykytilassa sekä päästövähennystoimien vaikuttavuutta vuoteen 2030 mennessä. Aineiston keruussa hyödynnettiin tietojärjestelmiä (YLVA ja Veeti), tilastoja sekä aiemmissa tutkimuksissa ja yksittäisiltä vesihuoltolaitoksilta kerättyjä tietoja. Laskenta käsitti vesihuollon eri osa-alueiden suorat kasvihuonekaasupäästöt sekä niiden kuluttaman energian, kemikaalien ja polttoaineiden tuotannosta, kuljetuksesta ja käytöstä aiheutuvat päästöt. Käytön aikaisten päästöjen lisäksi laskentaan sisällytettiin verkostoinfran uudisrakentaminen ja saneeraus sekä kaukolämmön tuotanto jätevedestä. Tulosten mukaan vesihuollon elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 0,8 miljoonaa tonnia CO2-ekv/vuosi ja vastaavat siten noin 1,6 % Suomen kasvihuonekaasuinventaariossa raportoiduista päästöistä. Suurin osa elinkaarisista kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu jäteveden- sekä lietteenkäsittelyssä muodostuvista päästöistä (noin 56 %). Suurin yksittäinen kasvihuonekaasupäästöjen lähde on jätevedenkäsittelyssä muodostuvat typpioksiduuli- ja metaanipäästöt (30 %). Muita merkittäviä päästöjen lähteitä ovat energiankulutus (20 %), kemikaalien kulutus (10 %) ja viemäriverkostossa muodostuvat päästöt (9 %). Päästövähennysskenaarioissa tarkasteltiin toimia, joilla voitaisiin vähentää kasvihuonekaasupäästöjä valtakunnallisella tasolla ja jotka voisivat olla realistisia toteuttaa laajassa mittakaavassa vuoteen 2030 mennessä. Työssä tarkastellut toimet vähensivät päästöjä noin 14–29 %. Merkittävimpiä vesilaitoksia koskevia toimia olivat ravinteiden talteenotto ja kierrätys, kaukolämmön tuotanto jätevesien hukkalämmöstä, energiatehokkuuden kasvattaminen ja energiankäytön sekä kemikaalien käytön optimointi ja kompostoinnin vähentäminen. Suurin päästöjä vähentävä vaikutus oli kuitenkin tarkasteluun sisällytetyllä oletuksella, jonka mukaan kansallinen sähkön ja kaukolämmön päästökerroin pienenee nykyisten politiikkatoimien perusskenaarion (WEM-skenaarion) mukaisesti. Työssä tarkastellut toimet todettiin riittämättömiksi vesihuollon hiilineutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan merkittäviä toimia lyhyessä ajassa. Erityisesti tulee keskittyä jätevedenpuhdistamojen ja lietteenkäsittelyn typpioksiduuli- sekä metaanipäästöjen vähentämiseen. Lisää tutkimustietoa tarvitaan muun muassa viemäriverkostojen metaanipäästöistä sekä erilaisten ravinteiden talteenottomenetelmien ja lietteenkäsittelymenetelmien ilmastovaikutuksista. |
Lähteet: STT ja Vesilaitosyhdistys