Seurantajakson aikana 77 prosenttia pohjoisen pallonpuoliskon suo- ja turvemaa-alueista osoitti paikallista lehtialan kasvua, eli vihertymist\u00e4 esiintyi huomattavasti useammilla alueilla kuin ruskettumista. Kun alueellinen vaihtelu ja muutosten voimakkuus otettiin huomioon, koko tutkimusalueen mittakaavassa lehtialassa ei kuitenkaan havaittu merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kokonaiskasvua.\u00a0<\/p>\n
Vihertyminen ja ruskettuminen kertovat, ett\u00e4 suo muuttuu, mutta eiv\u00e4t suoraan sit\u00e4, sitooko se enemm\u00e4n hiilt\u00e4, Rautiainen sanoo. \u00a0<\/p>\n
\u201cVihertyminen voi kertoa esimerkiksi pensaiden, heinien tai puiden yleistymisest\u00e4 \u2013 joskus soiden hiilivarastoille oleellisen rahkasammaleen kustannuksella. Ruskettuminen puolestaan voi kertoa esimerkiksi puiden kuolemisesta, kuivuudesta tai hy\u00f6nteistuhoista.\u201d\u00a0<\/p>\n
Satelliitit mahdollistivat koko pohjoisen tarkastelun\u00a0<\/h2>\n
Tutkijat k\u00e4yttiv\u00e4t useista satelliiteista koottua, yli 20 vuoden mittaussarjaa lehtialaindeksist\u00e4, joka kuvaa kasvipeitteen vihre\u00e4n lehtialan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.\u00a0\u00a0<\/p>\n
\u201cT\u00e4m\u00e4 oli mahdollista vain satelliittikuviin perustuvan kaukokartoituksen avulla. Ekologit ovat tehneet pitk\u00e4\u00e4n maastossa havaintoja siit\u00e4, miten kasvillisuus muuttuu erilaisissa ekosysteemeiss\u00e4, my\u00f6s soilla. Niill\u00e4 ei kuitenkaan koskaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 tarkastelemaan yht\u00e4 laajoja ja vaikeap\u00e4\u00e4syisi\u00e4 alueita aina Ven\u00e4j\u00e4n syrj\u00e4seuduille asti\u201d, Rautiainen kertoo.\u00a0<\/p>\n
Useimmilla tutkituilla alueilla lehtiala muuttui tasaisesti samaan suuntaan koko 23 vuoden ajanjakson ajan. Osalla alueista muutos kuitenkin k\u00e4\u00e4ntyi jossain vaiheessa toiseen suuntaan. K\u00e4\u00e4nnekohdat osuivat usein yhteen Tyynenmeren pitk\u00e4n aikav\u00e4lin ilmastovaihtelun eli PDO-ilmi\u00f6n k\u00e4\u00e4nteiden kanssa.\u00a0<\/p>\n \u201cSeurantajakson aikana vihertyminen oli voimakkainta etel\u00e4isess\u00e4 L\u00e4nsi-Siperiassa, Keski-Euroopassa ja Etel\u00e4-Fennoskandiassa, kun taas ruskettumista esiintyi enemm\u00e4n Pohjois-Amerikassa. My\u00f6s muutosten ajoitus vaihteli: monin paikoin Euroopassa, Koillis-Aasiassa ja Kanadassa lehtiala kasvoi 2010-luvun alun tai puoliv\u00e4lin tienoille ja k\u00e4\u00e4ntyi sen j\u00e4lkeen laskuun\u201d, Rautiainen kertoo.<\/p>\n Tutkijoiden mukaan ilmastonmuutos ja luonnollinen ilmaston vaihtelu kietoutuvat yli 20 vuoden mittaisessa aineistossa toisiinsa. Pohjoisten soiden kasvillisuus reagoi ilmastoon, mutta reaktio ei ole yksinkertainen l\u00e4mpenemisen seuraus: Tutkijat havaitsivat, ett\u00e4 kasvillisuuden muutokset soilla liittyiv\u00e4t enemm\u00e4n kosteusoloihin kuin pelkk\u00e4\u00e4n l\u00e4mp\u00f6tilaan.\u00a0\u00a0<\/p>\n \u201cSuot ovat ennen kaikkea vesitalouden s\u00e4\u00e4telemi\u00e4 ekosysteemej\u00e4. Jos suo kuivuu, sen kasvillisuus ja hiilenkierto voivat muuttua voimakkaasti. Kosteuden merkitys korostuu erityisesti pohjoisilla soilla, joissa vedenpinnan muutokset voivat vaikuttaa siihen, levi\u00e4v\u00e4tk\u00f6 esimerkiksi putkilokasvit, pensaat ja puut vai s\u00e4ilyv\u00e4tk\u00f6 turvetta muodostavat rahkasammalet\u201d, sanoo KU Leuven -yliopistoon siirtynyt tutkija\u00a0Iuliia Burdun<\/strong>.\u00a0<\/p>\n Tutkijoiden mukaan pohjoisten soiden ja turvemaiden muutosta ei pid\u00e4 tulkita yksinkertaisena vihertymisen\u00e4. Kyse on pikemminkin kosteusherkist\u00e4 ja alueellisesti vaihtelevista ilmi\u00f6ist\u00e4, joihin vaikuttavat sek\u00e4 paikallinen kasvillisuus ett\u00e4 vuosikymmenten mittainen ilmastovaihtelu.\u00a0\u00a0<\/p>\n Jatkotutkimuksissa tarvitaan tarkempaa tietoa siit\u00e4, mit\u00e4 satelliiteista havaittu vihertyminen tai ruskettuminen eri alueilla todellisuudessa kertoo soiden kunnosta. Siksi satelliittihavaintoja tulisi tutkijoiden mukaan t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 tiedoilla soiden vesitaloudesta, kasvilajeista ja h\u00e4iri\u00f6historiasta, kuten ojituksesta, paloista, ikiroudan sulamisesta tai pienvesien kuivumisesta.\u00a0\u00a0<\/p>\n Tutkimus liittyy Suomen Akatemian rahoittamaan huippuyksikk\u00f6\u00f6n: Suot, ilmastonmuutos ja ennallistaminen (Center of Excellence in Peatlands, Climate Change and Ecological Restoration), ja se on luettavissa t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/a><\/em><\/p>\n <\/p>\n Aloituskuva: Tutkijoiden mukaan suoalueen vihertyminen ja ruskettuminen kertovat, ett\u00e4 suo muuttuu, mutta eiv\u00e4t suoraan sit\u00e4, sitooko se enemm\u00e4n hiilt\u00e4. Kuva Luhasoon suoalueelta Virossa. Miina Rautiainen \/ Aalto-yliopisto<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/vesitalous.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/10\/FI_map_Julkaistaan-uudelleen-CC-BY-4.0-lisenssilla.webp\")
Suot herkki\u00e4 kosteuden muutoksille\u00a0<\/h2>\n