J\u00e4rvet ja joet ovat my\u00f6s t\u00e4rkeit\u00e4 metsien ja soiden rinnalla maa-alueiden ja ilmakeh\u00e4n v\u00e4lisess\u00e4 hiilen kierrossa ja siten ilmastonmuutoksessa: \u201dMuuttuva ilmasto muuntaa j\u00e4rvien toisiinsa kytkeytyneit\u00e4 fysikaalisia ilmi\u00f6it\u00e4, jotka ovat edelleen kytkeytyneit\u00e4 monella tapaa hiilen kiertoon. Kohonnut sadanta suurentaa orgaanisen aineen valuntaa ja tummentaa veden v\u00e4ri\u00e4, mik\u00e4 johtaa pintaveden l\u00e4mp\u00f6tilan kohoamiseen. T\u00e4m\u00e4 muokkaa veden kerrostuneisuutta ja edelleen kasvihuonekaasujen vaihtoa pintaveden ja ilman v\u00e4lill\u00e4\u201d, kertoo akatemiaprofessori Timo Vesala Helsingin yliopistosta.<\/p>\n
Arktiset alueet l\u00e4mpenev\u00e4t noin kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo keskim\u00e4\u00e4rin. Mets\u00e4t, suot ja j\u00e4rvet muuttuvat ilmastonmuutoksen seurauksena, jolloin ne tuottavat takaisinkytkent\u00f6j\u00e4 ilmastoon, jotka voivat olla sek\u00e4 ilmastoa l\u00e4mmitt\u00e4vi\u00e4 ett\u00e4 viilent\u00e4vi\u00e4, kertoo Vesala.<\/p>\n
\u201dIlmaston muuttuessa my\u00f6s eri ekosysteemien toiminnot muuttuvat ja alkavat vaikuttaa takaisin ilmastoon eri tavoin kuin ennen. N\u00e4it\u00e4 kutsutaan takaisinkytkenn\u00f6iksi, joiden tunteminen on ilmastonmuutoksen tutkimuksen kannalta hyvin olennaista\u201d, Vesala sanoo. Mekanismit, jotka ilmaston l\u00e4mpenemisest\u00e4 johtuen l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4t ilmastoa edelleen, kuten kohoavat hiilidioksidip\u00e4\u00e4st\u00f6t maaper\u00e4st\u00e4, kutsutaan positiivisiksi takaisinkytkenn\u00f6iksi. Jos ilmaston l\u00e4mpeneminen saa taas aikaan ilmastoa viilent\u00e4vi\u00e4 seuraamuksia, on takaisinkytkent\u00e4 negatiivinen, kuten kasvukauden pidentymisest\u00e4 johtuva suurentuva puiden hiilinielu. Erilaiset takaisinkytkenn\u00e4t ovat erityisen\u00e4 tutkimuskohteena akatemiaprofessori Markku Kulmalan johtamassa huippuyksik\u00f6ss\u00e4, jossa Vesala toimii ryhm\u00e4njohtajana.<\/p>\n
Ilmastonmuutoksen kokonaisvaikutusta Suomen metsien kasvun kiihtymiseen ei tiedet\u00e4 tarkasti. Suuri osa kasvun kiihtymisest\u00e4 selittyy muuttuneella metsien ik\u00e4rakenteella tehostuneen hoidon takia, mutta my\u00f6s hiilidioksidipitoisuuden nousu itsess\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4 kasvua yhdess\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tilan nousun ja suurempien typpiyhdisteiden laskeuman kanssa.<\/p>\n
Metaania my\u00f6s j\u00e4rviss\u00e4 ja lammikoissa<\/p>\n
Metaani on kolmanneksi merkitt\u00e4vin kasvihuonekaasu vesih\u00f6yryn ja hiilidioksidin j\u00e4lkeen. Vain noin puolet globaaleista metaanip\u00e4\u00e4st\u00f6ist\u00e4 aiheutuu ihmisen toiminnasta. Suot ja sis\u00e4vedet, erityisesti matalat j\u00e4rvet ja lammikot, muodostavat suuren luonnollisen metaanil\u00e4hteen, johon liittyy my\u00f6s suuri ep\u00e4varmuus. \u201dVaikka suot ovat hiilinieluja, monesti niiden lyhytaikainen ilmakeh\u00e4vaikutus on l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4, koska orgaanisen aineen hajoaminen v\u00e4h\u00e4happisessa veden kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 tuottaa metaania. Korkeammassa l\u00e4mp\u00f6tilassa metaanin tuotto on suurempaa. My\u00f6s arktisen alueen ikiroudan sulaminen johtaa turpeen nopeampaan hajoamiseen nostaen sek\u00e4 hiilidioksidi- ett\u00e4 metaanip\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4.\u201d<\/p>\n
Matalien j\u00e4rvien ja lampien pohjan l\u00e4mp\u00f6tilan nousu suurentaa metaanin tuottoa. Veden syvyydell\u00e4 on suuri merkitys, koska biologiset prosessit h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4t metaania sen kulkeutuessa pohjalta pintaan. \u201dPohjasedimentit ovat ylikyll\u00e4isi\u00e4 liuenneen metaanin suhteen, mik\u00e4 usein johtaa kaasukuplien muodostumiseen. Kuplat voivat nousta pintaan ja kuljettaa mukanaan suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 metaania. Kuplien aiheuttamat p\u00e4\u00e4st\u00f6t sek\u00e4 soista ja sis\u00e4vesist\u00e4 ett\u00e4 siihen johtava mekanismi on fysikaalisesti monimutkainen ilmi\u00f6 ja puutteellisesti kuvattu nykyisiss\u00e4 metaanip\u00e4\u00e4st\u00f6malleissa\u201d, Vesala kertoo.<\/p>\n
Metaanin lis\u00e4ksi makean veden systeemit ovat merkitt\u00e4vi\u00e4 hiilidioksidin l\u00e4hteit\u00e4. Uudenaikaiset, aiempaa tietoa t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t havainnot aineiden kierrosta ja niihin pohjautuva prosessien mallinnus ovat avainasemassa kokonaisvaltaisemmassa metsien ja soiden ilmastovaikutuksien ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4. Vesala johtaa ICOS\u2013Suomi-mittausverkostoa, joka on osa itsen\u00e4ist\u00e4 ICOS-organisaatiota (Integrated Carbon Observation System). ICOSin p\u00e4\u00e4maja on Helsingin Kumpulassa, ja se johtaa eurooppalaisten tutkijoiden, tutkimusasemien, mittalaitteiden ja mittausaineiston verkostoa. ICOS seuraa kasvihuonekaasujen pitoisuuksia, vapautumista ja sitoutumista ja tuottaa laatuvarmennettua mittaustietoa kaikkien tarvitsijoiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n
ICOSissa maanpinnalta k\u00e4sin teht\u00e4v\u00e4t ilmakeh\u00e4\u00e4 ja ekosysteemej\u00e4 kuvaavat mittaukset ovat my\u00f6s avainasemassa satelliittien tuottaman tiedon laadun varmistuksessa. Suomessa mittausverkostoon kuuluu yksi j\u00e4rvihavaintopaikka. Vesalan tutkimusryhm\u00e4 yhdess\u00e4 dosentti Anne Ojalan ryhm\u00e4n (Helsingin yliopisto, Ymp\u00e4rist\u00f6tieteiden laitos) kanssa ovat maailmanlaajuisesti uranuurtajia pitk\u00e4aikaisten ja korkeatasoisten ilmakeh\u00e4tieteiss\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4vien havaintomenetelmien hy\u00f6dynt\u00e4misess\u00e4 my\u00f6s j\u00e4rvi- ja jokitutkimuksissa.<\/p>\n
<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
J\u00e4rvet ja joet ovat my\u00f6s t\u00e4rkeit\u00e4 metsien ja soiden rinnalla maa-alueiden ja ilmakeh\u00e4n v\u00e4lisess\u00e4 hiilen kierrossa ja siten ilmastonmuutoksessa: \u201dMuuttuva ilmasto muuntaa j\u00e4rvien toisiinsa kytkeytyneit\u00e4 fysikaalisia ilmi\u00f6it\u00e4, jotka ovat edelleen kytkeytyneit\u00e4 monella tapaa hiilen kiertoon. Kohonnut sadanta suurentaa orgaanisen aineen valuntaa ja tummentaa veden v\u00e4ri\u00e4, mik\u00e4 johtaa pintaveden l\u00e4mp\u00f6tilan kohoamiseen. T\u00e4m\u00e4 muokkaa veden kerrostuneisuutta ja …<\/p>","protected":false},"author":12,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"ppma_author":[159],"class_list":["post-4042","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uutiset"],"authors":[{"term_id":159,"user_id":12,"is_guest":0,"slug":"jarkko","display_name":"Jarkko Narvanne","avatar_url":"https:\/\/secure.gravatar.com\/avatar\/6b6ddc5948b3fe806652aa66b8d2bf7b9822b9f05447635bb739390834eef23a?s=96&d=mm&r=g","0":null,"1":"","2":"","3":"","4":"","5":"","6":"","7":"","8":""}],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4042","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/12"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4042"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4042\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4043,"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4042\/revisions\/4043"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4042"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4042"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4042"},{"taxonomy":"author","embeddable":true,"href":"https:\/\/vesitalous.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/ppma_author?post=4042"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}