<\/p>\n
Palsasuot ovat vaarassa kadota kuluvan vuosisadan aikana, sill\u00e4 niiss\u00e4 esiintyv\u00e4 ikirouta sulaa ilmastonmuutoksen seurauksena pohjoisilla alueilla.<\/strong><\/p>\n<\/div>\n Oulun yliopistossa 6.6.2025 tarkastettavassa v\u00e4it\u00f6skirjassa tutkitaan palsasoiden esiintymiseen ja tilaan vaikuttavia ymp\u00e4rist\u00f6tekij\u00f6it\u00e4 sek\u00e4 palsojen sulamista. Tarkastelu ulottuu Suomen lis\u00e4ksi koko pohjoiselle pallonpuoliskolle.\u00a0\u00a0<\/p>\n Aiemmissa kartoituksissa vuonna 2023 havaittiin, ett\u00e4 kolmasosa Yl\u00e4-Lapin palsoista on h\u00e4vinnyt 1990-luvun tilanteeseen verrattuna. Uudessa v\u00e4it\u00f6skirjassa Suomen nykyisist\u00e4 palsasoista vain alle kolmasosan havaittiin olevan hyv\u00e4ss\u00e4 tilassa, ja palsojemme pinta-alan pienentyneen jopa 76 prosenttia sitten 1960-luvun.\u00a0<\/p>\n Palsat ovat turvekumpuja, jotka ovat sis\u00e4lt\u00e4 ikiroudassa eli j\u00e4\u00e4ss\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4kin. Suomessa palsasoita esiintyy Tunturi-Lapissa alueilla, joita luonnehtii v\u00e4h\u00e4inen sadem\u00e4\u00e4r\u00e4, voimakas tuuli, ohut lumipeite, ja vuoden keskil\u00e4mp\u00f6tila pysyttelee alle -1 \u00b0C:n.\u00a0\u00a0<\/p>\n Kolmea eri ilmastonmuutosskenaariota hy\u00f6dynt\u00e4en uuden v\u00e4it\u00f6ksen keskeisen\u00e4 tuloksena ennustettiin, ett\u00e4 palsasoille sopivat ymp\u00e4rist\u00f6t katoavat l\u00e4hes kokonaan pohjoiselta ikirouta-alueelta vuosisadan loppuun menness\u00e4, mik\u00e4li ilmastonmuutosta ei saada hillitty\u00e4. Optimistisimmankin skenaarion mukaan jopa 75 prosenttia palsasoille soveltuvista ymp\u00e4rist\u00f6olosuhteista olisi vaarassa kadota, ja pahimmillaan katoaisi 98 prosenttia.\u00a0\u00a0<\/p>\n V\u00e4it\u00f6sty\u00f6n tulosten perusteella parhaiten palsasoiden esiintymist\u00e4 pohjoisella pallonpuoliskolla selitt\u00e4v\u00e4t maaper\u00e4n kosteus ja ilmastotekij\u00e4t, kuten ilman l\u00e4mp\u00f6tila ja sadanta. Palsasoita on viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 Kanadassa Hudsonin lahdella, Alaskassa, Islannissa, pohjoisessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ja L\u00e4nsi-Siperiassa. V\u00e4it\u00f6skirjassa hy\u00f6dynnettiin tilastollista mallintamista sek\u00e4 kaukokartoitusaineistoja, ja palsasoiden esiintymist\u00e4 tarkasteltiin satelliitti- ja ilmakuvista pohjoisilla alueilla.\u00a0<\/p>\n Turvekerros palsan j\u00e4\u00e4tyneen ytimen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on oleellista, sill\u00e4 turve toimii eristeen\u00e4 ja est\u00e4\u00e4 palsan olemassaoloon vaadittavaa ikiroutaa sulamasta. \u201dIlmastonmuutoksen vaikutukset palsasoihin ovat mutkikkaita. Esimerkiksi mahdollisesti lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 lumisade ei auttaisi palsasoita s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n, vaan se voisi jopa edist\u00e4\u00e4 niiden sulamista. Vaikka lumi suojaa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 palsoja auringon l\u00e4mm\u00f6lt\u00e4, se on hyv\u00e4 eriste my\u00f6s talvella ja est\u00e4\u00e4 ikiroutaa ja palsoja yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n kylmyyden etenemist\u00e4 maaper\u00e4\u00e4n\u201d, kertoo v\u00e4it\u00f6skirjatutkija\u00a0Oona Leppiniemi<\/a>.<\/strong>\u00a0\u201dLis\u00e4ksi mit\u00e4 enemm\u00e4n on lunta, sit\u00e4 enemm\u00e4n syntyy my\u00f6s sulamisvesi\u00e4. Runsaat sulamisvedet pit\u00e4v\u00e4t palsakummun p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevan turpeen m\u00e4rk\u00e4n\u00e4 pidemm\u00e4lle kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. M\u00e4rk\u00e4 turve johtaa l\u00e4mp\u00f6\u00e4 hyvin, ja siten auringons\u00e4teily p\u00e4\u00e4see sulattamaan palsaa tehokkaasti. Jos lunta ja sulamisvesi\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n, turve p\u00e4\u00e4see kuivumaan nopeammin, ja kuiva turve puolestaan toimii eristeen\u00e4 suojaten palsaa sulamiselta.\u201d \u00a0<\/p>\n Jos tulevaisuus on tuulisempi, pyyhkiytyy lumi avoimilta soilta pois. Tuuli voi kuitenkin my\u00f6s kuluttaa turvekerrosta palsasuon p\u00e4\u00e4lt\u00e4, jolloin palsoilla ei ole kes\u00e4ll\u00e4 suojaa, ja ikirouta p\u00e4\u00e4see sulamaan tehokkaammin.<\/p>\n Kun ikiroudan synnytt\u00e4m\u00e4t palsakummut katoavat, suon pinnanmuodot yksipuolistuvat, ja maisema muuttuu. N\u00e4ill\u00e4 elottoman luonnon muutoksilla voi olla vaikutusta my\u00f6s pohjoisen luonnon elonkirjoon, sill\u00e4 palsakumpujen luomat erilaiset elinymp\u00e4rist\u00f6t h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t ja eli\u00f6t menett\u00e4v\u00e4t niille t\u00e4rkeit\u00e4 kasvu-, ruokailu- ja lis\u00e4\u00e4ntymisalueita. Lis\u00e4ksi ikiroudan sulaminen vapauttaa turpeesta kasvihuonekaasuja, kuten hiilidioksidia ja metaania, mik\u00e4 voi kiihdytt\u00e4\u00e4 globaalia ilmastonmuutosta entisest\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n \u201dJoskus sulaneista palsoista j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle vain lammikko. Usein kadonnut palsasuo kuitenkin muistuttaa aapasuota. Kun palsakummut h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t, kummuilla kuivemmassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 viihtyneet lajit katoavat, ja suon kasvilajisto yksipuolistuu\u201d, kuvailee Leppiniemi. \u00a0<\/p>\n V\u00e4it\u00f6skirjassa saadut tulokset parantavat k\u00e4sityst\u00e4mme palsasoiden esiintymiseen ja tilaan vaikuttavista ymp\u00e4rist\u00f6tekij\u00f6ist\u00e4 ja muutoksista tulevaisuudessa. Tuloksia voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 arvioitaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia globaaleihin kasvihuonekaasup\u00e4\u00e4st\u00f6ihin ja valmistellessa luonnonsuojelustrategioita pohjoisen luonnon monimuotoisuuden yll\u00e4pit\u00e4miseksi.\u00a0<\/p>\n