Talvivaara/Terrafamen suolaantuneet kaivosvedet ovat merkittävästi muuttaneet Jormasjärven vedenlaatua ja eliöyhteisöjä
Helsingin yliopiston tutkijat vahvistavat, että suolaantuneiden kaivosvesien vaikutukset voivat olla merkittävät vielä kaukana valuma-alueen alajuoksulla, vaikka kaivosvesi kulkisi useammankin laskeutumisaltaan läpi.
Talvivaaran monimetallikaivosta operoivan Terrafamen suolaantuneet kaivosvedet ovat muuttaneet Jormasjärven vesikemian ja eliöyhteisöjen rakennetta niin ajallisesti kuin alueellisestikin. Kaivosvesien päästöjen vaikutusten merkittävyyttä korostaa lisäksi se, että tutkimuksen kohteena ollut Jormasjärvi kuuluu Suomen 200 suurimman järven joukkoon.
– Kaivoksen toiminnan aloittamisen jälkeiset ympäristövaikutukset ovat selkeät, vaikka Jormasjärvi on suhteellisen suurikokoinen järvi, pinta-alaltaan 21 km2, ja se on järjestyksessään vasta neljäs järvi kaivosalueelta lähtevässä valuvesien järviketjussa, kertoo tutkija Jaakko Leppänen bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
Järven ohittava purkuputki auttaa vain osittain
Jormasjärvi sijaitsee kaivoksen pohjoispuolella ja siihen on valunut kaivosvesiä kolmen järven Salminen, Kalliojärvi ja Kolmisoppi, sekä niitä yhdistävien jokien kautta kaivoksen koko toiminnan ajan vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2015 rakennettu purkuputki ohjaa kaivosvedet Jormasjärven ohi suoraan vielä suurempaan Nuasjärveen, jonka pinta-ala on 96 km2. Tästä huolimatta Jormasjärveen valuu edelleen pienempiä määriä kaivosvettä.
Tutkimustulokset osoittavat selkeän negatiivisen muutoksen Jormasjärven sähkönjohtavuudessa, etenkin Tuhkajoen sisääntulouoman lähistöllä. Sähkönjohtokyky kertoo veteen liuenneiden mineraalien ja suolojen määrästä.
Myös vesieliöiden, kuten piilevät, vesikirput ja surviaissääsken toukat, lajistomuutokset kohti suolaisempaa vettä sietäviä lajeja ovat voimakkaimmat Tuhkajoen tulouoman lähettyvillä. Muutokset niin vesikemiassa kuin vesieliöissä kuitenkin vähenevät siirryttäessä kohti Jormasjärven poistouomaa, Jormasjokea.
Tutkijat osoittivat myös voimakkaan ajallisen muutoksen vesieliöiden lajistossa – tilastollisesti merkittävin muutos tapahtuu kaivoksen toiminnan aloittamisen jälkeen. Lajistomuutos kohti paremmin suolapitoista vettä sietäviä lajeja on ollut voimakasta kaivoksen toiminnan aloittamisen jälkeen.
– Kaivosten vesistövaikutukset tulisi ottaa tulevaisuudessa entistä paremmin huomioon, etenkin kun paine entistä suurempien ja malmiköyhien kaivosten avaamiseen kasvaa, toteaa dosentti Jan Weckström.
Malmiköyhien kaivosten, kuten esimerkiksi Terrafamen kaivoksen ympäristökuormitus on suuri, sillä tarvittavan malmimäärän saamiseksi on louhittava suuria määriä kalliota, jolloin prosessissa ylijäävän sivukiven määrät kasvavat.
Ympäristömuutoksen tutkimusyksikkö ECRU toimii Helsingin yliopiston Ympäristö- ja ekosysteemit tutkimusohjelmassa, Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa.
