Läntisen Suomen järvien vedenpinnat ovat tavanomaista alempana – kuivuus saattaa uhata kesällä

Läntisen Suomen järvien vedenkorkeudet jäävät todennäköisesti ensi kesänä tavallista alemmaksi, mikäli loppukeväästä ja alkukesästä ei tule tavallista runsaampia sateita. Lunta oli viime talvena alle puolet keskimääräisestä lumimäärästä ja kevättalven sademäärät jäivät vähäisiksi.

Joulukuun puolivälistä lähtien Läntisessä Suomessa on satanut paikoin neljän kuukauden aikana yhteensä vain 50–60 mm, mikä on ennätyksellisen alhainen talvikuukausien sademäärä yli 60-vuotisen seurantahistorian aikana. Myös aikainen sulamisen ajankohta aiheuttaa lisähaasteita järvien kesävedenkorkeuksien saavuttamisessa. Tavanomaista alhaisempi vedenkorkeus koskee sekä säännösteltyjä että säännöstelemättömiä järviä. Tilanne on sama suuressa osassa Suomea.

Jos kesästäkin tulee vähäsateinen, järvien vedenpinnat laskevat haihtumisen seurauksena edelleen ja vähäjärvisten alueiden pienemmät joet voivat kuivua kokonaan. Kuivuus voi lisäksi aiheuttaa kaivojen kuivumista loppukesällä tai syksyllä.

Veden mataluus järvillä voi haitata kevätkutuisten kalojen lisääntymistä, jos vedenalaiset kasvillisuusrannat jäävät pieniksi tai kokonaan kuiviksi. Vedenalaiset tai peräti tulvivat kasvillisuusrannat ovat tärkeitä kutu- ja pienpoikasalueita muun muassa hauelle, ahvenelle, särjelle ja lahnalle. Veden vähyys heikentää vesien tilaa varsinkin pienissä vesistöissä, kun veden vaihtuvuus on vähäistä. Matalien, tummavetisten järvien ja jokien vesi lämpenee nopeasti selkeällä säällä, mistä voi seurata muun muassa runsaita sini- ja limaleväesiintymiä. Veden nopean lämpenemisen vuoksi järviin muodostuu lämpötilakerrostuneisuus, minkä seurauksena hapen kulkeutuminen järvien syvänteisiin estyy tavanomaista aikaisemmin. Syvänteissä avovesikauden aikainen hapenpuute voi kehittyä tavanomaista suuremmaksi ja laaja-alaisemmaksi.

Alueen säännöstelyjä järviä säännöstellään voimassa olevien lupapäätösten mukaisesti. Osaan säännöstelyluvista on haettu viime vuosikymmenten aikana muutoksia, jotta luvat huomioisivat myös ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät vähälumiset talvet. Elinvoimakeskus on reagoinut vesitilanteeseen ottamalla käyttöön poikkeuksellisiakin keinoja. Aiemmin keväällä haettiin Ähtärinjärven sekä Karvianjoen vesistön järvien säännöstelyyn poikkeusluvat, jotta vedenpintaa voitiin alkaa nostamaan jo maaliskuun puolella. Valkeakosken voimalaitoksella pienennettiin juoksutusta tavanomaisesta määrästä maalis-huhtikuun vaihteesta alkaen ja Vanajaveden purkukohdassa Lempäälässä selvitetään ohitusuoman sulkemista kokonaan, jotta kesälle riittäisi paremmin vettä.

Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa

Pohjalaisjokien virtaamat jäivät selvästi tavanomaista pienemmiksi lumien sulaessa. Kyrönjoen ja Lapuanjoen virtaamat jäivät alle puoleen keskimääräisistä kevättulvavirtaamista. Alueen järvien vedenpinnat eivät nousseet tavanomaisille kevättasoille.

Ähtävänjoen vesistöalueella Lappajärven vedenpinta on nyt lumien sulamisen jälkeen noin 40 cm matalammalla tasolla kuin tavanomaisesti toukokuussa lumien sulamisen jälkeen, vaikka juoksutukset ovat lopputalven ja kevään ajan olleet säännöstelyluvan mahdollistamissa minimirajoissa. Kesäajan säännöstelyn tavoitevyöhykkeen alarajalle on nousumatkaa noin 20 cm. Ison järven vedenpinnan muutokset ovat hitaita, joten vedenpinnan nouseminen tavanomaiselle kesätasolle ei näytä todennäköiseltä, vaan vaatisi erittäin runsaita sateita. Lappajärven vedenpinta saattaakin jäädä tänä kesänä poikkeuksellisen alhaiselle tasolle. Selvästi pienikokoisempien Alajärven ja Evijärven pinnat ovat ajankohdalle normaalilla tasolla. 

Lapuanjoen vesistöalueella säännöstellyistä järvistä muun muassa Kuortaneenjärvellä, Hirvijärvellä ja Varpulan tekojärvellä, Kätkänjärvellä, Ponnenjärvellä sekä pääosassa Nurmonjoen latvajärviä kevättulvakorkeudet jäivät saavuttamatta lumien sulaessa. Järvet ovat nyt tavanomaisella kesätasolla, mutta laskevat kesään mennessä, jollei saada selvästi tavanomaista runsaampia sateita. Kuorasjärven vedenpinta on vielä noin 15 cm kesäaikaista säännöstelyn ylärajaa alempana.

Kyrönjoella Kalajärven, Kyrkösjärven, Liikapuron ja Pitkämön tekojärvien vedenpinnat ovat nousseet lähelle tavanomaisia kesätasoja. Myös Seinäjärven pinta nousi normaalille kesätasolle jo maaliskuun lopussa.

Perhonjoella Patanan tekojärven vedenpinta on noin puoli metriä ja Venetjoen tekojärven vedenpinta noin 15 cm tavanomaista kesävedenpintaa alempana. Vissaveden tekojärven, Perhonjoen keskiosan järviryhmän ja Halsuanjärven pinnat ovat tavanomaisella kesätasolla.

Pirkanmaa, Kanta-Häme, Satakunta ja Varsinais-Suomi

Myös Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa lähikuukaudet näyttävät kuivilta. Lunta oli vähän, ja kevät on ollut sekä aikainen että vähäsateinen. Vedenpinnat ovat kääntymässä laskuun poikkeuksellisen aikaisin. Rannikon läheisyydessä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa tilanne on jonkin verran sisämaata parempi hieman suurempien sademäärien ansiosta. Varsinais-Suomen vähäjärvisten rannikkojokien virtaamat ovat kuitenkin pienenemässä tavanomaiselle kesätasolle noin kuukautta keskimääräistä aikaisemmin.

Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen isommat luonnontilaiset järvet jäivät tavanomaisista kevättulvalukemista. Kanta-Hämeessä esimerkiksi Tammelan Liesjärvi jäi noin 40 cm tavanomaista kevättulvaa alemmas ja säännöstellyt järvet on saatu kesäkorkeuksiin Lopen Loppijärveä ja Tammelan Pyhäjärveä lukuun ottamatta. Pirkanmaalla suurista luonnontilaisista järvistä etenkin Tarjanteen ja Kukkian pinnat voivat laskea jopa poikkeuksellisen alas.

 Aluehallintouudistuksessa Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Kanta-Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen maakuntien vesitaloustehtävät keskitettiin Lounais-Suomen elinvoimakeskukseen.

Kuva: Lappajärven vedenpinta on poikkeuksellisen matalalla. Lappajärven Lehtiniemessä jäät ovat vielä paikoillaan, vaikka järvi on jo pääosin jäätön.