Lumipeitteen muutokset uhkaavat arktisen luonnon monimuotoisuutta
Arvostetussa Nature Climate Change -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat selvittivät, kuinka eriasteiset muutokset lämpötilassa ja lumiajan pituudessa vaikuttavat pohjoisten lajien sukupuuttoriskiin. Tulosten mukaan ilmaston lämpeneminen hyödyttää monia kasvilajeja, mutta samalla nopeasti hupeneva lumipeite saattaa hävittää suuren osan pohjoisten tuntureiden lajistosta. Monet näistä lajeista ovat jo nykyään uhanalaisia, joten suojelutoimilla on kiire.
– Vaikka lumen merkitys toki tunnustetaan, talviolosuhteet unohtuvat usein pohjoisten ja vuoristoisten alueiden tutkimuksista, sanoo tohtorikoulutettava Pekka Niittynen Helsingin yliopiston geotieteen ja maantieteen osastolta.
Kaukokartoitus ja satelliittikuvat avuksi
Talvella aineiston kerääminen on ollut aiemmin hankalaa, mutta kaukokartoitus ja satelliittikuvat mahdollistavat lumipeitteen tarkan seurannan aina 1980-luvulta asti.
– Kaukokartoituksen ja lajilevinneisyysmallien avulla osoitimme, että talvella on valtava merkitys pohjoiselle luonnolle ja sen eliölajiston tulevaisuudelle, kertoo Niittynen.
– Monet tuntureiden lajit ovat erikoistuneet kasvamaan ja kukkimaan hyvin lyhyen kesän aikana. Lumiajan lyhetessä ja kesän pidetessä eteläisemmät lajit hyötyvät ja voivat kilpailla arktiset kumppaninsa sukupuuttoon, jatkaa Niittynen.
Tutkijoiden mukaan pohjoisten alueiden ilmasto muuttuu voimakkaammin kuin muun maapallon ja nämä muutokset ovat erityisen voimakkaita talvella. Se korostaa nyt tehdyn tutkimuksen tulosten merkitystä.
Lämpenemisen vaikutusta lumipeitteeseen vaikea ennustaa
– Meitä huolettaa se, että emme tarkasti tiedä, kuinka lumiolosuhteet tulevat muuttumaan ilmaston lämmetessä. Lämpötilaa pystymme kohtuullisen hyvin ennustamaan, sademäärien ennustaminen on jo hankalampaa. Lumen kohdalla epävarmuudet entisestään kasvavat. Esimerkiksi osissa Siperiaa lumen määrä saattaa jopa kasvaa kohoavien talvisateiden takia, mutta Pohjoismaiden lumiajan ennustetaan lyhenevän reilusti, jatkaa Pekka Niittynen.
– Tuloksemme osoittavat, että pohjoisten eliöyhteisöjen muutokset voivat tulevaisuudessa olla äkkinäisiä ja tuottaa vaikeasti ennakoitavia ekologisia yllätyksiä, kuten esimerkiksi nopeita lajipopulaatioiden häviämisiä joiltakin paikoilta ja sopeutumiskykyisten lajien siirtymisiä uusille paikoille, arvioi erikoistutkija Risto Heikkinen Suomen ympäristökeskuksesta.
Jääleinikki, lumijäkkärä, hapro ja sammalvarpio tarvitsevat kinoksia
– Monet arktisten alueiden ikoniset lajit, kuten jääleinikki, tulevat voimakkaasti vähenemään muuttuvien lumiolojen myötä, toteaa luonnonmaantieteen professori Miska Luoto.
Useat tunturilajit viihtyvät yksinomaan lumen kinostusalueilla, joille matalat tunturilajit ovat erikoistuneet.
– Vähenevät kinokset lisäävät esimerkiksi lumileinikin, hapron ja sammalvarpion sukupuuttoriskiä, lisää Miska Luoto.
Nyt julkaistu tutkimus keskittyy kasveihin, sammaliin ja jäkäliin, mutta tulosten voi olettaa pätevän myös monille muille arktisille eliöryhmille. Suurta osaa tunturien lajeista uhkaa häviäminen, jos lumesta riippuvaisille lajeille ei ole lähialueilla tarjolla sellaisia paikkoja, joissa pitkään viipyvä lumipeite säilyy tulevaisuudessakin. Sopeutumiskeinot arktisten alueiden lumimuutosten vaikutuksiin voivat olla käytännössä vähäiset. Siksi pohjoisen luonnon suojelussa on ilmastonmuutoksen hillinnällä tärkeä rooli.
