Happamien sulfaattimaiden typpivarannot odotettua suuremmat
Viljelykokeet Söderfjärdenin koekentällä Mustasaaressa näyttävät, että typpilannoituksen säästöt ovat mahdollisia sellaisilla happamilla sulfaattimailla, joissa syvempien maakerrosten typpipitoisuudet ovat korkeat. Yhteistyö tutkijoiden ja maanomistajien välillä alkoi jo 2010, ja nyt seitsemän vuoden tulokset on koottu yhteen.
Tutkimuksen mukaan happaman sulfaattimaan syvemmissä kerroksissa on luontaisesti paljon enemmän typpeä ja orgaanista ainesta tavalliseen mineraalimaahan verrattuna. Suuren typpipitoisuuden takia happamista sulfaattimaista vapautuu typpeä, josta osa sitoutuu satoon ja osa huuhtoutuu vesistöihin tai vapautuu ilmaan kasvihuonekaasupäästöinä. Vuosien 2011–2017 tutkimustulokset näyttävät, että vuosittain huuhtoutuva typpi ja sadon sitoma typpi yhdessä vastaavat noin 150 % peltoon levitetystä lannoitetyppimäärästä. Tämä tarkoittaa, että huomattava määrä typpeä tulee maaperän typpivarannoista, mistä myös maanviljelijä voi hyötyä.
Raskasmetallit siirtyvät heikosti viljasatoon
Söderfjärdenin kenttäkokeet aloitettiin jo vuonna 2010, ja tutkimus on jatkunut siitä saakka hankerahoituksella. Marraskuussa 2020 julkaistiin tieteellinen artikkeli monivuotisesta typpitutkimuksesta happamalla sulfaattimaalla, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/321242. Tutkimuksen tavoite on ollut selvittää eri kuivatusmenetelmien vaikutuksia sulfidikerrostumien hapettumiseen, vedenlaatuun ja satoon. Kentällä on kolme peltolohkoa, ja jokaisella lohkolla on eri kuivatusmenetelmä: tavanomainen salaojitus, säätösalaojitus tai altakastelu, jossa kuivina kasvukausina salaojastoon pumpataan lisävettä säätökaivon kautta. Tulosten perusteella ei voitu osoittaa merkittäviä eroja eri kuivatusmenetelmien vaikutuksista typpihuuhtoutumaan. Sen sijaan jyväsadon määrään voitiin vaikuttaa. Näyttää myös siltä, että pitkällä tähtäimellä happamuus- ja metallihuuhtoutumaa voidaan pienentää. Alhaisimmat metallipitoisuudet kuivatusvesissä ja suurimmat sadot olivat yleensä altakastelulohkolla. Jyvien ja olkien raskasmetallipitoisuudet eivät olleet kohonneita koekentällä, mikä on hyvä uutinen. Tulokset viittaavat siihen, että happamien sulfaattimaiden sisältämät raskasmetallit siirtyvät heikosti viljasatoon.
Tärkeä menetelmä tulevaisuudessa
Yhteistyö maanviljelijöiden, ProAgrian kuivatusasiantuntijoiden, tutkijoiden ja ELY-keskuksen välillä on johtanut innovatiivisiin ratkaisuihin ja uusiin tutkimusasetelmiin. Viljelijöiden konkreettiset kokemukset ovat arvokkaita uusien ratkaisujen testaamisessa. Tutkimuksessa ovat olleet mukana Luonnonvarakeskus, Åbo Akademi, Helsingin yliopisto ja Salaojituksen tukisäätiö sr. Alustavien tulosten perusteella peltolannoituksen suunnittelussa voitaisiin huomioida happaman sulfaattimaan korkeat typpipitoisuudet. Tarkemmat lannoitustulokset julkaistaan myöhemmin. Kuivatusmenetelmien osalta säätösalaojitus yhdistettynä altakasteluun antaa hyviä tuloksia sekä sadon että vedenlaadun osalta. Tulevaisuudessa menetelmä voi olla merkittävä, jos kasvukauden aikainen kuivuus yleistyy.
KLIVA-hanke kehittää kasteluveden saantia
Happamia sulfaattimaita on syntynyt Suomen rannikkoalueilla, kun aikaisemmin meren pohjassa olleet sulfidikerrokset ovat hapettuneet maan kohoamisen, viljelykseen oton ja kuivatuksen myötä. Sulfidikerrosten muodostuminen alkoi yli 8 000 vuotta sitten, kun rikkipitoisia sedimenttejä alkoi kerrostua nykyistä Itämerta edeltäneen ravintorikkaan Litorinameren pohjaan. Tutkimus Söderfjärdenin koekentällä jatkuu Interreg Botnia-Atlantican rahoittaman KLIVA-hankkeen puitteissa. Hankkeessa selvitellään mahdollisuuksia turvata kasteluveden saantia valtaojan säätöpadon avulla.
