Raportti: Pohjaveden laatunormien sisällyttäminen Suomen lupalainsäädäntöön ei välttämätöntä

Nykyinen Suomen lainsäädäntö näyttää pohjaveden suojelun näkökulmasta riittävältä ja toimivalta. Kansalliseen ympäristönsuojelulakiin sisällytetty pilaamiskielto suojelee pohjavesiä varsin kattavasti, joten kansallisen lainsäädännön muutokset eivät ole välttämättömiä. Tähän tulokseen päädyttiin tuoreessa selvityksessä.

Suomen ympäristökeskuksen, ACTS:n ja Aalto-yliopiston tutkijat selvittivät pohjaveden laatunormien soveltamisen lähtökohtia, käytäntöjä ja edellytyksiä sekä analysoivat pohjavesiä koskevaa kansallista ja EU-lainsäädäntöä, vallitsevia oikeuskäytäntöjä ja olennaisia Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja. Hankkeen tulokset tukevat ympäristöministeriössä tehtävää lainsäädäntötyötä.

Sidosryhmät huolissaan EU-tuomioistuimen linjauksen tuomista mahdollisista käytännön haasteista

Pohjaveden laatunormien avulla arvioidaan pohjavesimuodostumien kemiallista tilaa ja tunnistetaan pilaavien aineiden pitoisuuksien nousevia muutossuuntia luokitelluilla pohjavesialueilla. EU-tuomioistuin katsoi Saksassa toteutettavaa moottoritiehanketta koskeneessa päätöksessään (EUTI C-535/18) pohjaveden laatunormin ylittymisen yhdessäkin seurantapisteessä olevan vesipuitedirektiivissä kiellettyä pohjaveden laadun huonontamista ja siten este luvan myöntämiselle kyseiselle hankkeelle. Ympäristöministeriössä on meneillä lainsäädäntöhanke, jossa pyritään täydentämään kansallista lainsäädäntöä laatunormeihin kytkeytyvällä heikentämiskiellolla.

Selvityksessä kerätyssä sidosryhmäpalautteessa nousi huoli laatunormien nykyistä laajemmasta soveltamisesta. Sitovien laatu- tai muiden pitoisuusnormien tarkoituksenmukaisuutta epäiltiin ja niiden pelättiin jäykistävän viranomaiskäytäntöjä. Nykyistä lupamenettelyä ja lupien valvontaa koskevaa säädösperustaa pidettiin varsin selkeänä, mutta mahdollisiksi ongelmiksi tunnistettiin mm. tiettyjen muiden toimintojen (joilta ei edellytetä ympäristölupaa) puutteellinen sääntely, ristiriitaiset ohjeistukset, suojelutoimien laiminlyönti toiminnan järjestämisessä sekä valvontatyöhön osoitettujen resurssien riittämättömyys. Laatunormeihin perustuvan ennakkovalvonnan sijaan keskusteluissa korostettiin riskiperusteista lähestymistapaa sekä tapauskohtaista arviointia ja harkintaa.

Laatunormit eivät sovellu sellaisenaan oikeuden ohjenuoraksi

EU-tuomioistuimen linjauksen mukainen laatunormien käyttö lupaehtona erikseen määritellyissä pohjavesimuodostumissa voisi tulla kyseeseen, jos alueella on olemassa vesipuitedirektiivin vaatimusten mukainen kattava seurantaverkko, jonka avulla toiminnan vaikutukset pohjavesimuodostuman tilaan voisi edustavasti osoittaa. Merkittävällä osalla Suomen pohjavesialueista seurantaa ei kuitenkaan ole järjestetty siten, että edustava näytteenotto pohjavesimuodostuman tasolla olisi mahdollista. Lisäksi ei ole todennäköistä, että yksittäisestä seurantapisteestä mitatut pitoisuudet voisivat kuvata koko pohjavesimuodostuman tilaa. Tästä syystä laatunormien vertailu mitattuihin pitoisuuksiin näytepistekohtaisesti esimerkiksi osana velvoitetarkkailua ei ole yleensä mielekästä, eikä pohjaveden suojelun näkökulmasta tarpeellista. Laatunormeihin kytkeytyvän heikentämiskiellon sijaan tarvetta olisi lähinnä pohjaveden suojelua koskeville selkeille, kansallisille lainsäädännön tulkintaohjeille.   

Lisätietoja: hankkeen koordinaattori, johtava tutkija Jaana Sorvari, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 252 159, jaana.sorvari(at)syke.fi; Ari Ekroos, Aalto yliopisto, p. 050 373 4893, ari.ekroos(at)aalto.fi ja Jussi Reinikainen, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 551, jussi.reinikainen(at)syke.fi

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2022 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Lisätietoja: https://tietokayttoon.fi