Kestävä vesienhallinnan suunnittelu ja toimien vaikuttavuus maatalousvaltaisilla valuma-alueilla
Maatalouden vesienhallintoimien vaikuttavuutta selvitettiin diplomityönä sekä koottiin ohjeistuksia ja työkaluja monitavoitteisen valuma-aluesuunnittelun tueksi.
Maatalousvaltaisten valuma-alueiden kestävällä vesienhallinnalla pyritään saamaan vaikutuksia monitavoitteisesti huomioiden niin vesiensuojelu, tuottava peltomaa, ilmastonmuutokseen varautuminen kuin luonnon monimuotoisuus.
Tieto maatalouden vesienhallinnan toimenpiteiden kokonaisvaltaisesta vaikuttavuudesta auttaa sopivien toimien valinnassa ja kohdentamisessa.
Osana Salaojituksen tutkimusyhdistyksen vetämää VESIMA-hanketta (Osahanke 1) selvitettiin Aalto-yliopistossa diplomityönä (Keskinen, 2024) maatalouden vesienhallintoimien vaikuttavuutta sekä koottiin ohjeistuksia ja työkaluja monitavoitteisen valuma-aluesuunnittelun tueksi. Tapaustutkimuskohteena toimi Raaseporinjoen maatalousvaltainen valuma-alue, jossa selvitettiin, ovatko alueella toteutetut toimet kohdennettu maataloudesta aiheutuville ravinnekuormittaville alueille. Toimien kohdentaminen on kustannustehokas tapa vähentää kuormitusta. Raaseporinjoella toteutettiin vuosien 2018–2023 aikana laaja-alainen valuma-aluelähtöinen vesienhallinnan toimenpidekokonaisuus Raaseporinjoki-hankkeen toimesta.
Vaikuttavuusselvityksessä vesienhallinnan toimista tarkasteltiin salaojituksen, säätösalaojituksen, kaksitasouomien, pohjapatojen, kosteikkojen, laskeutusaltaiden ja suojavyöhykkeiden tehokkuutta hallita ravinnekuormitusta, eroosiota, kuivuutta ja tulvia. Lisäksi selvitettiin kyseisten toimien vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja alkutuotantoon. Selvitys tehtiin kirjallisuustutkimuksen ja alan toimijoiden haastatteluiden avulla, ja tuloksista koostettiin vaikuttavuustaulukko. Tulokset osoittivat, että tarkastelluilla toimilla, kuten kosteikoilla ja kaksitasouomilla, on mahdollista saavuttaa useita hyötyjä samanaikaisesti. Kosteikot ja suojavyöhykkeet osoittautuivat tehokkaimmiksi toimenpiteiksi ravinnekuormituksen hallintaan. Kirjallisuuskatsaus kuitenkin osoitti, että boreaalisella vyöhykkeellä on tehty vain vähän tutkimuksia toimenpiteiden vaikuttavuudesta, sillä vaikutusten seurantaan ei yleensä suunnata riittävästi resursseja. Tieto toimenpiteiden vaikuttavuudesta perustuu usein yksittäisiin, suhteellisen lyhytkestoisiin hankkeisiin, joiden olosuhteet vaihtelevat. Toimien vaikutusten pitkäaikaisen seurannan avulla saadaan paremmin tietoa sekä kokemuksia hyvistä ja vältettävistä toimintatavoista. Toimien vaikutusten arviointia sekä niiden soveltuvuutta erilaisiin olosuhteisiin ja kohteisiin on jatkettava.
Raaseporinjoen valuma-alueen ravinnekuormittavimpien alueiden selvittämiseen hyödynnettiin Suomen ympäristökeskuksen tuottamaa avointa WSFS-paikkatietoaineistoa ja alueella otettuja vedenlaatumittauksia. Tulokset osoittivat ravinnekuormittavimpien alueiden sijaitsevan pääuoman läheisyydessä, missä on toteutettu useita vesienhallinnan toimia, kuten kaksitasouomaa, kosteikkoja sekä laskeutusaltaiden ja pohjakynnysten sarjoja. Erityisesti ravinnekuormittavalle alueelle rakennettu 5 km pitkä kaksitasouoma on mitoitettu riittävän mittavaksi suhteessa pääuoman pituuteen, jotta tehokasta kuormituksen hallintaa voi tapahtua. Kaiken kaikkiaan Raaseporinjoen valuma-alueelle rakennetuilla vesienhallinnan toimilla on mahdollista vaikuttaa myönteisesti alueen vesistöjen tilaan. Vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta pitkällä aikavälillä. Vedenlaatumittaukset pääuomassa osoittavat toimien rakentamisen kasvattaneen kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja kiintoainepitoisuuksia, mutta niiden odotetaan laskevan, kun kasvillisuus ja uoman pohja asettuvat. Joella suoritetaan jatkuvaa virtaaman ja veden laadun seurantaa, joiden avulla selvitetään, miten toimet vaikuttavat kuormituksen vähenemiseen.
Lähteet
Keskinen, S. 2024. Maatalousvaltaisten valuma-alueiden vesienhallinnan suunnittelu ja toimenpiteiden vaikuttavuus: Tapaustutkimus Raaseporinjoella. Aalto-yliopisto. 76+12 s. Saatavissa täältä.
Teksti: Saana Keskinen
