Maatalousalueiden vesistöjen nitraattipitoisuudet pysyneet samalla tasolla
Maatalouden kuormittamilla alueilla pinta- ja pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet keskimäärin samalla tasolla kuin aiemmilla seurantajaksoilla. Pitoisuudet ylittävät vain muutamissa kohteissa nitraattidirektiivin raja-arvon. Tulokset selviävät tuoreesta raportista, joka koskee nitraattidirektiivin raportointijaksoa 2016–2019.
Nitraatti on typen yhdiste, joka on yksi pahimmista vesistöjen rehevöittäjistä. Maatalouden nitraattipäästöjen vaikutukset pinta- ja pohjavesiin raportoidaan EU:lle neljän vuoden välein.
Raportoinnissa tehdään myös arvio pinta- ja pohjavesien laadun kehityksestä tulevaisuudessa. Keskeinen ravinnekuormituksen vähentämiseen vaikuttava asia on ilmastonmuutos. ”Ilmastomuutos vaikuttaa tulevaisuudessa pinta- ja pohjavesien laadun kehitykseen ja vaikeuttaa maataloustoimien vaikutusten havaitsemista. Myös riski nitraatin ja koko typpikuormituksen lisääntymiseen kasvaa. Ilmastomuutoksen arvioidaan lisäävän nitraattitypen huuhtoutumista Pohjois-Suomen pelloilta enemmän kuin Etelä-Suomessa”, limnologi Sari Mitikka Suomen ympäristökeskuksesta huomauttaa.
Sisävesistöjen ja rannikkovesien pitoisuudet suhteellisen matalalla tasolla
Nitraatin pitoisuudet nousivat jaksolla 2016–2019 kahdeksassa Etelä-Suomen maatalousvaltaisen alueen joessa ajoittain lähelle EU:n asettamaa raja-arvoa eli 25 mg nitraattia litrassa tai ylittivät sen. Raja-arvo 25 mg/l nitraattia vastaa 5,65 mg/l nitraattityppeä. ”Suomen sisävesistöjen ja rannikkovesien nitraattipitoisuudet ovat kuitenkin yleisesti ottaen matalalla tasolla verrattuna muihin Euroopan maihin”, Sari Mitikka kertoo.
Vuodesta 1996 lähtien pintavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet pääosin vakaina tai laskeneet lievästi. Vakaita trendejä oli vuositasolla 70 prosentissa ja talvikaudella 54 prosentissa havaintokohteista. Lievästi laskevia trendejä havaittiin eniten järvien ja rannikkovesien talvikauden pitoisuuksissa. Voimakkaasti laskevia trendejä oli niin rannikkovesien talvikauden pitoisuuksissa kuin joki- ja rannikkovesien maksimiarvoissakin. Sen sijaan lievästi nousevia trendejä oli eniten järvien keskipitoisuuksissa ja voimakkaasti nousevia trendejä jokien enimmäisarvoissa. Pintavesien rehevyystason trendeissä havaittiin hieman enemmän laskevia kuin nousevia muutossuuntia. Maatalouden vaikutusalueella olevat pintavedet ovat pääosin rehevöityneitä tai niissä on merkkejä rehevöitymiskehityksestä.
Pohjanlahden nitraattikuormitus laskenut
Kuormitustarkastelussa todettiin, että Pohjanlahteen päätyvä typpikuormitus, josta osa on nitraatteina tai muuntuu nitraateiksi vesistössä, on selvästi laskenut edellisen raportoinnin jälkeen. Saaristo- ja Selkämeren alueilla kuormituksessa ei ole tapahtunut muutosta. Tulokset ovat yhdenmukaisia vuosien 1997–2012 aineistolla ja eri menetelmällä tehtyjen kuormitusmallinnusten kanssa. Maatalouden osuus typpikuormituksesta on 50–60 prosenttia Saaristomereen, Selkämereen sekä Suomenlahteen purkautuvien jokien valuma-alueilla. Pohjanlahden valuma-alueilla maatalouden osuus typpikuormituksesta on noin 40 prosenttia.
Pohjavesien pitoisuudet pääosin alhaisia
Pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat yleisesti alhaisia verrattuna muun Euroopan pohjavesimuodostumiin, mutta suuriakin pitoisuuksia esiintyy. Pohjavesille asetettu nitraatin raja-arvo, 50 mg/l, ylittyi neljällä maa- ja metsätalouden kuormittamalla alueella jaksolla 2016–2019. Valtaosin pitoisuudet olivat alle 25 mg/l, ja muutossuunta edelliseen raportointijaksoon verrattuna vakaa puolessa kohteista ja lievästi laskeva noin viidesosalla kohteista.
Maatalouskäytännön ohjeet ja toimintaohjelma pysyneet ennallaan
Maatalouskäytännön ohjeisiin ja toimintaohjelmaan ei ole tehty muutoksia raportointijakson aikana. Maatalouskäytännöissä ei muutoinkaan ole tapahtunut olennaisia muutoksia verrattuna edelliseen raportointijaksoon. Typpilannoitus on kokonaisuudessaan vähentynyt jonkin verran, mutta typpitase on puolestaan kasvanut edelliseen raportointiin verrattuna.
Kotieläinvaltaisilla alueilla lantaa on paikallisesti paljon lannoitustarpeeseen nähden. Eläinrehujen tuonti Suomeen on kasvanut, mikä lisää Suomen maatalouden ravinnekiertoon tulevan typen ja fosforin määrää. Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä on lisännyt ylimääräisiä ravinteita pellolta keräävien kasvien ja lietelannan sijoitusmenetelmän suosiota. Myös nurmialassa on tapahtunut lisäystä.
