Opitaan lisää ojista -hanke järjesti yhteistyössä Salaojayhdistys ry:n kanssa Vesirakentamisen laatutyöpajan 13.2.2024. Työpajaan oli kutsuttu järjestävien tahojen lisäksi Suomen vesiensuojelun keskusliiton, ELY-keskusten, Salaojituksen Tukisäätiön, Koneyrittäjät ry:n, MMM:n, RIL:n, Syken, MTK:n ja ProAgrian edustajia. Työpajan tarkoituksena oli pohtia laatuvaatimuksen tarvetta, ja sitä, mihin laatuvaatimusten tulisi ottaa kantaa. Taustalla on ainakin osittain tukipolitiikan muutos, mutta myös pyrkimys valuma-aluetason suunnitteluun ja tarkasteluun.
Alustuksessaan Mikko Ortamala kertoi laadukkaan peruskuivatuksen suunnittelun tarkoittavan ennen kaikkea paikalliskuivatuksen edellytysten täyttämistä, asianmukaista mitoitusta. Lisäksi on luonnonmukaisen vesirakentamisen vaatimukset. Suunnitelmia kuitenkin tehdään ilman kokonaiskuvaa, jolloin vaatimukset eivät täyty. Uudet, tiukat rahoitusehdot voivat johtaa siihen, etteivät ojitusyhteisöt halua lähteä perusteellisiin hankkeisiin.
Metsätaloudessa on käytössä sertifiointijärjestelmiä ja suosituksia, joita voisi hyödyntää. Laadukkaan toiminnan on perustuttava mittauksiin ja tutkimuksiin. Tavoitteiden yhteensovittaminen edellyttää kompromisseja, on sisällytettävä laatuvaatimuksiin. Tietoa ja aineistoja on, mutta ei yhtenäistä ohjeistusta.
Työpajatyöskentelyssä syntyi laajaa keskustelua laatuvaatimusten tarpeesta ja laadintatavasta. Laatukriteerit toisivat myös selkeyttä peruskuivatushankkeiden tavoitteisiin ja siihen, millaiset hankkeet voivat saada tukea. Toistaiseksi kokemuksia peruskuivatushankkeista uuden tukijärjestelmän ajalta on vähän, mutta pikkuhiljaa niitä kertyy. (Ainakin Varsinais-Suomessa) peruskuivatushankkeet saavat rahoituksen eri kiintiöistä kuin tuotantoinvestoinnit, joten ne eivät kilpaile keskenään.
Laatukriteereissä huomioon otettavia asioita:
• Veden varastointi/viivytys
• Lähtökohtana vesistöalue kaikkineen. Nytkin moneen on ohjeita, mutta hajallaan. Iso kokonaisuus, tarvitaan riittävät resurssit
• Kaksitasouomat
Ehdotettiin toteutettavan valtion toteuttamana hankkeena. Keskusteltiin myös siitä, että tällaisista ohjeista tulee helposti normi, vaikka niitä ei ole tarkoitettu sellaiseksi. Alojen yhteiset ohjeistukset ovat arvostettuja ja ylhäällä ohjeiden hierarkiassa. Laatukriteereitä laadittaessa on oltava tietoinen tästä seurannaisvaikutuksesta ja muotoiltava kriteeristö sellaiseksi, että se jättää hankkeen toteuttajalle vapauden valita ja päättää hankkeen toteutuksesta. Tällaisista laatuohjeista olisi hyötyä erityisesti pienille hankkeille, joilla voi olla haastavaa muuten löytää riittävää asiantuntemusta.
Laatuohjeiden laadintatyö jatkuu, ja osallistuviksi ehdotettuja tahoja olivat MHYP, Salaojayhdistys, Koneyrittäjät ry ja Suomen vesiensuojelun keskusliitto. Rahoituslähteitä etsitään.
Teksti: Minna Palos