100 vuotta jäänpaksuusmittauksia eteläisellä Saimaalla

Saimaan Lauritsalassa jäänpaksuutta on mitattu yhtäjaksoisesti jo 100 vuoden ajan. Ensimmäinen Lauritsalan jäämittaus tehtiin 15.1.1917. Tuolloin jäätä oli 40 cm. Tämän viikon tiistain (10.1.2017) mittauksessa Lauritsalan Sarviniemessä jäänpaksuus oli keskimäärin 16 cm.

Saimaan Lauritsalan havainnoissa on nähtävissä talven jäänpaksuuden maksimin pienenemistä, kuten myös jäätymisen myöhentymistä ja jäänlähdön aikaistumista. Tammikuussa tehtyjen mittausten perusteella jäänpaksuus Lauritsalassa oli vuosina 1920–1944 keskimäärin 40 cm, vuosina 1960–1984 keskimäärin 35 cm, ja vuosien 1990–2014 tammikuun keskimääräinen jäänpaksuus oli enää 25 cm. Koko talvea tarkasteltaessa keskimääräinen jäänpaksuuden maksimi on pienentynyt 25 senttiä 100 vuotta kohden. Saimaan kanavan läheisyys ja väylän auki pitäminen ovat saattaneet vaikuttaa ohenemiseen, mutta jäänpaksuuden pieneneminen on myös seurausta ilmaston lämpenemisestä. Samanlaista jään ohenemissuuntausta on havaittu myös muilla Etelä-Suomen järvillä.

Kaikkien aikojen suurin jäänpaksuus Lauritsalassa on mitattu heti toisena mittaustalvena 1918, jolloin helmikuun lopussa jäätä oli 86 cm. Ensimmäisinä mittausvuosikymmeninä yli 70 cm:n paksuisia jäitä mitattiin useasti, mutta esimerkiksi 2000-luvulla suurin jäänpaksuus on ollut vain 60 cm (talvella 2011). Koko sadan vuoden havaintohistorian pienimmät maksimijäänpaksuudet on mitattu Lauritsalassa 2000-luvulla. Kaikkien aikojen pienin talven huippulukema oli maaliskuussa 2008. Tuolloin jäätä oli vain 26 cm. Talvi 2014 on tällä ennätyslistalla toisena; silloin jäätä oli enimmillään Lauritsalassa vain 29 cm.

Lauritsalan havaintosarja ei ole pisin yhtenäinen jäänpaksuuden havaintosarja Suomen järviltä. Muutamalla muulla Etelä- ja Keski-Suomen järvellä havainnot alkoivat jo 1910-luvun alussa. Useista näistä paikoista jäähavaintojaksoilta puuttuu kuitenkin muutamia vuosia.

Lauritsalan havaintopaikka on yksi 48 valtakunnallisesta järvien jäänpaksuushavaintopaikoista Suomessa. Kaakkois-Suomen toinen virallinen havaintopaikka on Simpelejärvellä, jossa jäänpaksuutta on seurattu vuodesta 1961 lähtien. Havaintoja tehdään näillä mittauspaikoilla jäätymisen jälkeen kuukauden 10., 20. ja 30. päivänä. Mittauksen toteuttavat tehtävään koulutetut vapaaehtoiset havaitsijat, jotka toimittavat tiedot Suomen ympäristökeskukseen. ELY-keskus tekee jäänpaksuusmittauksia satunnaisesti yhdeksällä järvellä Kaakkois-Suomessa.

Järvien jäänpaksuuden havainnointi on osa laajaa, Suomen ympäristökeskuksen organisoimaa ja alueellisten ELY-keskusten ylläpitämää, hydrologista seurantaa. Keskeisiä seurattavia suureita jäänpaksuuden ohella ovat mm. järvien vedenkorkeus, jokien virtaama ja pohjavesien pinnan korkeus, valunta, lumen syvyys ja roudan määrä. Tietoja hyödynnetään muun muassa vesistöennusteissa ja ilmastonmuutoksen tutkimuksessa.