Merituulivoimalle soveltuvia alueita on kartoitettu uudessa tutkimuksessa. Parhaimmilla alueilla tuulivoiman tuotanto on kannattavaa, mutta haitat sekä ihmisille että meriluonnolle pysyvät pieninä. Sopivia alueita löytyi kaikilta merialueilta.
Suomi on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tämä tavoite edellyttää kestävien energiamuotojen, myös tuulivoiman, lisäämistä. Suurten tuulivoimapuistojen perustaminen maalle on haasteellista, joten yritykset tähyävät parhaillaan merelle. Suomi on sitoutunut myös luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, ja merelle rakentaminen voi olla ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.
Merituulivoimalle parhaiten soveltuvia alueita on tunnistettu laajassa tutkimuksessa, johon osallistui tutkijoita kuudesta suomalaisesta organisaatiosta. Tutkimuksessa tunnistettiin merialueet, missä tuulivoimaa voidaan rakentaa kannattavasti ja ilman muille elinkeinoille, ihmisille tai meriluonnon monimuotoisuudelle aiheutuvia suuria haittoja.
Tutkimuksessa tasapainotettiin tuulivoiman kannattavuus ja vaikutukset ihmiselle ja meriluonnolle
Merituulivoiman sijoitus edellyttää sekä taloudellisen kannattavuuden että muiden seurausten arviointia. Tuulivoiman tuottamista avomerellä puoltavat hyvät tuuliolosuhteet ja vähäinen haitta asutukselle samalla, kun sitä hidastavat korkeat rakentamiskustannukset ja olosuhteet merellä. Epävarmuutta on aiheuttanut myös tuulivoimarakentamista koskevien lupaprosessien hitaus, mikä osin johtuu tarpeesta arvioida toiminnan seuraukset meriluonnolle.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa merituulivoiman kannattavuus arvioitiin tuulivoimapuiston koko elinkaaren ajalta: rakentamisesta tuotantoon ja lopulta rakennelmien purkuun asti. Ihmiseen kohdistuvia vaikutuksia arvioitiin määrittämällä, kuinka moneen asumukseen tuulipuisto näkyisi, sekä etsien alueet, joilla haitta muille elinkeinoille, kuten avomerikalastukselle tai kalankasvatukselle, olisi mahdollisimman vähäinen. Rakentamisen mahdollistaviksi tekijöiksi laskettiin muun muassa alueen vähäinen maisema-arvo esimerkiksi teollisuusalueiden lähialueilla.
Tuulivoiman rakentamisen seurauksia meriluonnolle arvioitiin vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU-ohjelma) kerättyihin havaintoaineistoihin perustuen. Aineistot kattavat levät, vesikasvit ja selkärangattomat eläimet sekä harvinaiset ja ekologisesti tärkeät lajit ja luontotyypit. Lisäksi arvioinnissa huomioitiin tunnetut kalojen lisääntymisalueet, lintujen muuttoreitit ja esimerkiksi merikotkien pesimäalueet.
Sopivia alueita kaikilla merialueilla
Tutkimuksen tulokset esitetään havainnollisilla kartoilla, jotka osoittavat parhaiten tuulivoimalle soveltuvat alueet (kuva 1). Tutkimuksessa määritettiin myös alueet, minne tuulivoimaa ei kannata suunnitella rakentamisen aiheuttamien todennäköisten ristiriitojen takia (kuva 2).
”Kaikille Suomen merialueille on mahdollista sijoittaa suuriakin tuulipuistoja kustannustehokkaasti, ilman merkittävää haittaa rannikon asukkaille ja elinkeinoille, vieläpä niin, että vaikutukset meriluonnolle jäävät vähäiseksi”, toteaa tutkimuksen päätekijä FT Elina Virtanen Suomen ympäristökeskuksesta.
Laajimmat tuulivoimatuotantoon sopivat alueet löytyvät Perämereltä, Merenkurkun eteläpuolelta sekä Selkämeren keski- ja eteläosista. ”Sopivat alueet ovat yleensä keskisyviä ja kaukana asutuksesta, eikä niiden läheisyydessä ole merkittäviä luontoarvoja”, Virtanen kertoo.
Pienempiä tuulivoimatuotantoon sopivia alueita on tutkimuksen mukaan myös Suomenlahdella. ”Energiatuotannon kannalta olisi järkevää sijoittaa uusiutuvan energian muotoja lähelle tarvitsijoita, kuten pääkaupunkiseudun tuntumaan. Puolustusvoimat on kuitenkin ymmärrettävästi suhtautunut kielteisesti tuulipuistojen rakentamiseen Suomen eteläisille merialueille aluevalvontaan liittyvien syiden takia”, Virtanen jatkaa.