Onnistunut koskikunnostaminen edellyttää yleensä useiden toimenpiteiden yhdistelmiä. Kunnostusten kanssa on tarpeen samanaikaisesti tehostaa vesiensuojelua, säädellä kalastusta tai palauttaa kalojen vaellusmahdollisuuksia. Luonnonvarakeskus (Luke) kokosi ensimmäistä kertaa yhteen tulokset koskikunnostuksia käsittelevistä kotimaisista tutkimuksista ja raporteista.
Maassamme on tehty elinympäristökunnostuksia jokien koskialueilla jo yli 40 vuoden ajan. Kohteista ja toteutustavasta riippuen tulokset ovat olleet vaihtelevia ja niiden raportointi varsin kirjavaa. Koskikunnostuksia on Suomessa toteutettu pääasiassa kalataloudellisesta näkökulmasta, ja tavoite on ollut lohikalojen poikasten elinympäristön parantaminen. Kunnostetut kohteet tarjoavatkin monimuotoista elinympäristöä etenkin kaloille, kun kohteista arvioidaan yleisimpiä ympäristömuuttujia, kuten veden syvyyttä, virrannopeutta ja pohjamateriaalin kokoa. Raportoitujen tulosten mukaan eri vesistöissäkin sijaitsevat kunnostetut alueet muistuttavat em. ympäristömuuttujien osalta paljon toisiaan, ja ne eivät vastaa vielä lähes luonnontilaisina säilyneitä koskialueita. Usein kunnostetuilla koskialueilla on niukkuutta lohikalojen kutuun soveltuvasta sorasta.
– Kunnostusten vaikutuksia ei ole seurattu rutiininomaisesti, vaan niitä on seurattu lähinnä erillisissä tutkimushankkeissa. Tämä hankaloittaa tehtyjen toimenpiteiden vaikutusten todentamista., toteaa erikoistutkija Ari Huusko Lukesta.
Taimenen luonnontuotannolle mahdollisuus elpyä ennen istutuksiin ryhtymistä
Taimenen ja lohen poikaset ovat keskimäärin hyötyneet koskikunnostuksista, mutta eri jokien ja myös joen sisällä olevien koskikohteiden välillä esiintyy suurta vaihtelua varhaispoikasten tiheyksissä. Kunnostusten jälkeen tehdyillä taimenistutuksilla kunnostettuihin koskiin on saatu kohtuullisia taimentiheyksiä, mutta istutukset saattavat olla jopa haitallisia joen oman taimenkannan kehitykselle.
– Suositeltavaa olisikin odottaa kunnostuksien jälkeen joitakin vuosia ja seurata luonnonpoikasten tiheyksien kehittymistä ennen istutuksiin ryhtymistä, jos kunnostettavalla alueella on ollut jonkinlaista omaa taimentuotantoa olemassa, Huusko sanoo.
Koskikaloista kivisimppu näyttäisi hyötyvän kunnostuksista, mikä voi vaikuttaa jossain määrin kesänvanhojen taimenen poikasten menestykseen.
Kunnostuksissa tulisi jatkossa huomioida koko kalayhteisö ja lohikaloistakin niiden eri elinkierron vaiheiden vaatimat elinympäristöt. Esimerkiksi lohikalojen talviaikaiset elinympäristövaatimukset tunnetaan vielä heikosti ja pienpoikasten selviytyminen talvesta saattaakin olla kriittinen tekijä useissa vesistöissä.
Vesiekosysteemejä tulisi kunnostaa yhdessä niiden valuma-alueiden kanssa
Raportoitujen selvitysten mukaan kunnostukset eivät ole merkittävästi vaikuttaneet koskien pohjaeläimistöön. Syynä tähän voi olla niiden tärkeimmän elinympäristön, eli erityisesti vesisammalien väheneminen kunnostusten yhteydessä, ja sammalien hidas palautuminen kunnostusten jälkeen. Myös uusien selkärangattomien levittäytyminen kunnostetuille alueille on usein hidasta, koska valuma-alueella tapahtuneet muutokset ovat yleensä heikentäneet myös niiden läheisten vesistöjen tilaa. Tällöin kunnostettujen kohteiden lähettyvillä ei ole lajilähteitä, joista selkärangattomat voisivat kunnostetuille alueille nopeasti levittäytyä.
– Vesiekosysteemejä tulisi tarkastella kokonaisuuksina yhdessä niiden valuma-alueiden kanssa sen sijaan, että kunnostetaan palanen sieltä ja toinen täältä. Kunnostuksilla voidaan saavuttaa kestävää ekologista vaikutusta vain, jos toimenpiteet osataan kohdistaa oikeisiin rajoittaviin tekijöihin, kertoo erikoistutkija Pauliina Louhi Lukesta.
Onnistunut kunnostaminen edellyttää yleensä useiden toimenpiteiden yhdistelmiä, eli samanaikaisesti koskikunnostusten kanssa on tarpeen myös tehostaa vesiensuojelua valuma-alueella, säädellä kalastusta tai palauttaa kalojen vaellusmahdollisuuksia.
Kunnostuksissa tulisi varautua ilmaston lämpenemisestä johtuviin muutoksiin
Tämän kesän kaltaisten kuumien ja sateettomien ajanjaksojen jatkuessa pitkään vedet voivat lämmetä liiaksi lohikaloille tai osa pienemmistä puroista jopa kuivua.
– Näihin muutoksiin tulisi varautua esimerkiksi huolehtimalla riittävästä puuston määrästä virtavesien rannoilla, parantamalla veden pidätyskykyä niiden valuma-alueilla tai ennallistamalla kalojen vaellusyhteyksiä, jatkaa Louhi.
Selvitys on toteutettu osana Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamaa Kalatalouden ympäristöohjelmaa. Ohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus ja se toimii vuosina 2017 – 2022.
Julkaisu: 40 vuotta koskikunnostuksia Suomessa: Yhteenveto seurantatutkimuksista