Vesitalouden historiakirja on ilmestynyt
Uusi kirja Vesitalous-lehden historiasta ladattavissa PDF muodossa veloituksetta.
ANTTI PARPOLA: VEDEN PEILI
VESITALOUS-LEHTI JA SUOMALAISEN
VESIALAN MUUTOS 1960–2025
Vesitalous-lehti on viestinyt vesialan kehityksestä vuosikymmeniä. Tämä pätkä historiaa vesialalla ja Vesitalous-lehdessä on punottu yhdeksi kokonaisuudeksi ja julkaistu luettavaksi kirjaksi.
Kirjan kirjoittajan, Antti Parpolan sanoin, kirja katsoo vesialan tapahtumia historiallisesta näkökulmasta ja pyrkii näyttämään miten lehden artikkelit ovat eri aikoina peilanneet vesialan muutoksia – miten lehti on toiminut ”veden peilinä”.
Kirjassa on QR-koodeja, joiden avulla pääsee lukemaan muutamia artikkeleita eri vuosikymmeniltä kokonaisuudessaan.
Koko kirjan pääsee lukemaan ja lataamaan alta pdf-tiedostona. Maa- ja vesitekniikan tuki ry:n toimistolla on myös jonkin verran painettuja kappaleita, joita voi syksyllä 2026 noutaa erikseen sovittuina aikoina. Jos haluat painetun kirjan, olethan yhteydessä toimistoon tuki@mvtt.fi.
LATAA KIRJA (9MB)
Nostoja kirjasta:
”Vesitalous-lehden eräänlaisena esikuvana voi pitää Maanviljelysinsinöörien vuosikirjaa, jonka julkaiseminen oli päättynyt vuonna 1958. Maanviljelysinsinöörien vuosikirjassa oli julkaistu artikkeleja ammattikunnan tärkeinä pitämistä asioista, kuten maatalouden vesitekniikasta ja vesioikeudesta. Uusi julkaisu jatkoi samalla linjalla, mutta sisällöltään entistä laajempana, ja kerran vuodessa ilmestyvän vuosikirjan sijaan uusi julkaisu ilmestyi neljä kertaa vuodessa.” (s. 16)
”Vesitalous-lehden sivuilla 1960-luvun mittaan usein peräänkuulutettu vesien käytön kokonaissuunnittelu käynnistyi Vesihallituksen yleissuunnittelutoimiston johdolla heti 1970-luvun alussa. Laadittavien kokonaissuunnitelmien pohjaksi Vesihallitus suoritti Suomen vesivarojen perinpohjaisen inventaarion, eli kartoitti kaikki Suomen vesivarat ja arvioi niiden käyttöön kohdistuvia erilaisia paineita” (s. 33)
”Vesiensuojelun ensimmäinen vaihe oli keskittynyt pistekuormituksen vähentämiseen puhdistamalla teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesiä. Jälkimmäisen osalta operaatio oli valmis 1980-luvun alkupuolella, teollisuuden osalta seuraavan vuosikymmen alussa. Mikäli vesistöjen tilan toivottiin edelleen paranevan, oli katseet käännettävä vesistöjen hajakuormituksen vähentämiseen. Vesiensuojelun toinen vaihe oli mittakaavaltaan ensimmäistä suurempi urakka. Laajemmalta alueelta hiljalleen kertyvän hajakuormituksen torjuminen edellytti kauaskantoisia muutoksia maa- ja metsätalouteen. Siirtymää hidasti lisäksi tiedon puute maa- ja metsätalouden vesistövaikutuksista.” (s. 50)
”Vesitalous-lehti uudistui perusteellisesti vuosituhannen vaihteessa. Lehden uudistuksilla haluttiin varmistaa lehden asema vesialan johtavana ammattilehtenä myös tulevaisuudessa. Lehden ensimmäisten vuosikymmenten aikana lehden toimituskunnassa oli pidetty selviönä, että vesialan ihmiset lukevat lehteä, mutta enää tähän ei voinut luottaa. Juhani Kettusen arvion mukaan lehden hehku oli vähitellen himmennyt. Osin lehden vetovoiman hiipumiseen vaikuttivat lehdestä riippumattomat asiat. Suomen avautuessa Euroopalle ja maailmalle kontaktit ulkomaiseen tiedeyhteisöön olivat tiivistyneet, ja ulkomaisten julkaisujen saatavuus oli olennaisesti kasvanut. Tähän suuntaan vaikutti myös täysin uuden tiedonvälityskanavan aukeaminen: internet-verkko oli 1990-luvun lopulla löytänyt tiensä jokaiseen suomalaiseen korkeakouluun, vesihuoltolaitokseen ja insinööritoimistoon.” (s. 63)
”Innovaatiot syntyvät yleensä siellä, missä ihmistiheys on suurin, ja ne myös leviävät nopeimmin suurten väestökeskittymien alueella. Vähä kerrassaan keksinnöt levittäytyvät yhä syrjemmälle, kunnes ne viimein saavuttavat etäisimmätkin kolkat. Tässä mielessä moderni vesihuolto vedenottamoineen, puhdistamoineen ja jakeluverkkoineen on tyypillinen innovaatio, sillä sen voittokulku alkoi kaupungeissa, minkä jälkeen vesihuolto levittäytyi yhä pienempiin taajamiin ja asutuskeskuksiin. 1970- ja 1980-lukujen vesihuollon nopean laajenemisen vuosikymmenten jälkeen enää vain syrjäisimmät haja-asutusalueet olivat vailla puhdasta juomavettä.” (s. 67-68)
”Vesitalous-lehdessä ilmastonmuutosta käsiteltiin ensimmäisen kerran vuoden 1987 toisessa numerossa. Helsingin yliopiston meteorologian professori Eero Holopainen kirjoitti ilmastonmuutoksen vaikutuksesta veden kiertokulkuun, joskin artikkelissa ilmiöstä puhuttiin ilmastonmuutoksen sijaan vielä tuolloin käytössä olleen terminologian mukaan kasvihuoneilmiönä.” (s. 90)
”Lehden tekemää digiloikkaa on kuvailtu suurimmaksi harppaukseksi lehden historiassa. Näistä muutoksista huolimatta lehti on ytimeltään sama kuin ennenkin. Lehden toimituskunnassa yli kahdenkymmenen vuoden mittaisen uran (2000–2022) tehneen ja lehteen yli neljäkymmentä artikkelia kirjoittaneen vesitalouden professori Olli Variksen sanoin lehti on prosessi, jatkumo, jonka tekeminen on tasapainoilua pysyvyyden ja uudistumisen välillä.” (s. 97)
”Vesitalous-lehdestä on vuosikymmenten aikana muodostunut osa vesialan näkymätöntä infrastruktuuria. Vesihuoltoverkosto muodostaa konkreettisen siteen kaikkien suomalaisten välille, ja samalla tavalla Vesitalous-lehti on kotimaisen vesialan aineeton yhteinen nimittäjä. Ensimmäisistä toimintavuosistaan alkaen lehti on ollut vesialan ammattilaisten keskeinen keskustelufoorumi, joka on tarjonnut julkaisualustan suomenkieliselle tieteelliselle tiedolle ja käytännön tiedolle.” (s. 102-103)
”Aikana, jolloin internet täyttyy tekoälyllä tuotetusta ja totuusarvoltaan kyseenalaisesta sisällöstä, lehti on pysyvyydessään luotettava. Internetin tietotulvan keskellä Vesitalous-lehti tarjoaa lukijoilleen valmiiksi kuratoidun tietopaketin. Ja kun vesiensuojelun ongelmat ovat muuttuneet yhä moniulotteisemmiksi ja vaikeammin hahmotettaviksi, tarvitaan luotettavaa ja laaja-alaista lehteä enemmän kuin koskaan.” (s. 104)
