Ihmisten nauttimat keinotekoiset makeutusaineet sekä paperin ja tekstiilien pinnoitteiden sisältämät fluoriyhdisteet päätyvät vesistöihin puhdistettujen yhdyskuntajätevesien mukana. Osa yhdisteistä on erittäin pysyviä eivätkä ne juuri hajoa pintavesissä mikrobien tai auringonvalon vaikutuksesta.
Tämä kävi ilmi FM Noora Perkolan Helsingin yliopistoon tekemästä väitöstutkimuksesta, joka tarkastetaan Lahdessa perjantaina 12. joulukuuta.
Noora Perkola on väitöskirjassaan tutkinut kahden kemikaaliryhmän, keinotekoisten makeutusaineiden ja perfluorattujen alkyylihappojen esiintymistä, pysyvyyttä ja vaikutuksia vesiympäristössä. Näiden yhdisteiden levinneisyydestä Suomessa on aiemmin ollut hyvin vähän tietoa.
”Erilaisia kemikaaleja käytetään nykyään valtavia määriä teollisuuden ja maatalouden lisäksi erilaisissa kuluttajatuotteissa. Keinotekoisia makeutusaineita lisätään mm. elintarvikkeisiin, kosmetiikkaan ja terveystuotteisiin. Perfluorattuja alkyylihappoja puolestaan on esimerkiksi fluoria sisältävissä pinnoitteissa kuten Teflonissa ja Gore-Texissa, ja niitä syntyy tiettyjen orgaanisten fluoriyhdisteiden hajoamistuotteina”, Perkola toteaa.
Kalorittomat makeutusaineet asesulfaami, sukraloosi, syklaamihappo ja sakariini eivät imeydy elimistössä käytännöllisesti katsoen lainkaan. Asesulfaami ja sukraloosi eivät myöskään hajoa jätevedenpuhdistamoilla. Makeutusaineita käytetään paljon ja siten merkittäviä määriä niitä päätyy vesistöihin, joihin puhdistetut jätevedet lasketaan.
Noora Perkola on työskennellyt tutkijana ja kemistinä SYKEn laboratoriossa vuodesta 2008. Tällä haavaa hän toimii laboratoriokeskuksen ekotoksikologia ja riskinarviointi –ryhmässä. Maa- ja vesitekniikan tuki ry. on tukenut hänen väitöstutkimuksensa tekemistä.
Väitöstilaisuus pidetään perjantaina 12. joulukuuta kello 12 Lahden tiedepuiston Auditorio, Niemenkatu 73, Lahti. Vastaväittäjänä toimii Mika Sillanpää Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta, kustoksena toimii Martin Romantschuk Helsingin yliopistosta.