Suurten jokien happamuutta kuvaavat pH-arvot pysyivät pääosin 6,0 tuntumassa tai sen yläpuolella. Alle 6,0 pH:n arvoja havaittiin huhtikuun puolen välin tienoilla Lapuanjoella, Kyrönjoella, Närpiönjoella ja Perhonjoella sekä uudestaan toukokuun lopulla Lapuanjoella.
Missään joessa happamuus ei kuitenkaan laskenut tavoitearvon 5,5 alapuolelle. Pienissä happamuudesta yleensä voimakkaammin kärsivissä joissa sen sijaan happamuus oli ankarampaa. pH-arvot laskivat jopa alle 5,0:n Sulvanjoella, Vöyrinjoella, Kimojoella, Kälviänjoella, Laihianjoella ja Maalahdenjoella.
Hyvä happamuustilanne selittyy toisaalta sillä, että sääolot eivät ole olleet happamuuden synnylle ja toisaalta huuhtoutumiselle otolliset. Talvi oli varsin märkä, mikä piti pohjaveden pinnan korkealla ja toisaalta varsinainen kevättulva jäi normaalia pienemmäksi. Runsaat sateet ovat kuitenkin pitäneet vedenpinnan suhteellisen korkealla. Kevään virtaamahuiput olivat huhtikuun puolivälissä ja uudelleen toukokuun puolessavälissä.
Happamuus on Pohjanmaan jokivesien suurin vesiensuojeluongelma. Happamuushaittojen lieventymisellä on suuri merkitys vesistöille. Esimerkiksi kevätkutuisen kalojen kudulle olosuhteet ovat olleet suotuisat. Happamuudesta kärsivien jokien kalasto elpyykin vuosina, jolloin happamuus on lievempää. Happamuushaittojen lieventyessä korostuvat kuitenkin muut vedenlaatuongelmat.