Sinilevän kukintariski Itämerellä viime kesää suurempi

Laajojen sinileväkukintojen todennäköisyys Suomen merialueilla on viimevuotista hieman suurempi. Itämeren pääaltaan kohonneeseen riskiin vaikuttaa fosforipitoisen syväveden sekoittuminen pintakerrokseen loppusyksyn ja talven 2013-2014 myrskyjen seurauksena.

Lopullisesti vasta kesän sää ratkaisee, milloin ja millä alueilla pintalauttoja esiintyy. Lämmin ja tyyni sää lisää pintalauttojen esiintymisen riskiä.

SYKEn merikeskuksen ennusteen mukaan sinilevälauttojen muodostumisriski on Suomenlahden länsiosassa, Saaristomerellä ja eteläisimmällä Selkämerellä kohtalainen. Saaristomeren eteläosissa ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa levälauttojen muodostumisriski on huomattava. Kukintariski on suuri Itämeren pääaltaan länsiosissa. Perämerellä, pääosassa Selkämerta ja Suomenlahden itäosassa riski on vähäinen.

Sinileväkukintojen huippu Suomen merialueilla ajoittunee heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Levälauttoja muodostava Aphanizomenon flos-aquae –sinilevälaji runsastuu kun meriveden pintalämpötilan nousee noin 15- asteiseksi. Meriveden pintalämpötilan noustessa yli 17 asteen, maksamyrkkyä tuottava Nodularia spumigena -sinilevä voi alkaa muodostaa levälauttoja.

Leväennuste koskee laajojen levälauttojen muodostumisriskiä ulappa-alueilla. Rannikoilla paikallisia sinileväkukintoja on tavallisesti esiintynyt ajoittain etenkin Saaristomerellä, sekä Suomenlahden ja eteläisen Selkämeren rannikolla.